Liidä Puolan Yllä

Valjaat. Tarkista. Kypärä. Tarkista. Kestäviä kenkiä, joilla on solmittu nauhat. Tarkista. Suuri sähkömoottori. Tarkista. Maapallo? Vahvistava. Ja sillä hetkellä olin liikkeelläâ¦

Olen usein miettinyt, jos minun pitäisi valita yksi supervoima, mikä se olisi. Tottakai näkymättömyydessä olisi omat etunsa ja kuka eikä haluaisi hengittää veden alla? Mutta kun kaikki on sanottu ja tehty, minun täytyy valita lentämisen voima - jos vain päästäkseni lentämään kaikkien turhautuneiden työmatkalaisten ylle Lontoon hullussa ruuhka-ajassa. Jokin, joka ei ainoastaan jättäisi minua uskomattoman itsetyytyväiseksi, vaan myös antaisi minun päästä paikkoihin, joihin hyvin harvat muut voisivat päästäâ¦

Tosiaan, nähdä kaupunki, maa, maisema tai meri ylhäältä on, vaatimattomasti sanottuna, kaiken vaivan arvoista, mitä voi siihen heittää. Olipa kyseessä 752 askelta kellotorniin, hyppääminen epävakaaseen helikopteriin kanjonin ylle tai neljän päivän vaellus vuorelle. Hyvät näkökulmat löytyvät harvoin hissin huipulta. Sanon tämän, etten tee vääryyttä niille näkymille, joissa hissi on ratkaiseva (Empire State Building esimerkiksi, 102 kerrostaâ¦) vaan vain korostaakseni näkymän häikäisevää loistavuutta, jonka hankkimiseen vain harvat ovat sinnikkäästi pyrkineet.

Juuri tämän halun paeta väkijoukkoja ja siipien kaipuun myötä löysin itseni Puolan Tatra-vuorilta. Noin tunnin ajomatkan päässä sään todettiin olevan tuulisempaa kuin kaupungin keskustassa. Tämä, oletin naiiviisti olevan siunaus, todellisuudessa (kuten kokeneet riippuliitäjät vahvistavat) voimakkaat tuulet eivät ole liitäjän paras ystävä. Kaksi tuntia kestäneen jännittävän odotuksen (ja paikalliselta vuorimyyjältä saatujen herkullisten oscypki-juustojen nauttimisen jälkeen, joka asui melko hurmaavan näköisessä puisessa hutissa) olosuhteet näyttivät lupaavilta. Toinen puoli tuntia ja olisimme olleet liian myöhässä. Kärsivällisyys, kuten usein käy, palkitaan täydellisen näköalan metsästyksessäâ¦ auringonlasku mukaan lukien.