Puola lyhyesti historiastaan...

Tuhat vuotta, viisi uskontoa, neljä kieltä, kolme tasavaltaa, kaksi kansakuntaa, yksi liittokunta: Puolan historiallinen aikajana kuvaa kansan koettelemuksia ja voittoja, jotka arvostavat vapautta yli kaiken.

Puolan historia on pitkä, monimutkainen ja äärimmäisen vaihteleva. Se kattaa hieman yli tuhat vuotta ja hyppää pienistä paikallisista heimoista valtavaan monikulttuuriseen kuningaskuntaan, poliittisesta olemattomuudesta nopeimmin kasvavaan talouteen Euroopan unionissa. Sen kaava on tunnusomaista eurooppalainen: kristinuskon saapuminen yhdistettynä kulttuuriseen sitoutumiseen pakanallisiin rituaaleihin, kuninkaiden sukupolvet, alueelliset riidat naapureiden kanssa, muuttuvat poliittiset järjestelmät vähittäisessä siirtymisessä vasallivaltiosta demokratiaan. Kuten muillakin kansoilla, jotka muotoutuivat keskiajasta eteenpäin, Puolan historia on täynnä vahinkopaitaisia ritareita, palavia linnoja, nuolia ampuvia sotureita, kuninkuutta, maaorjuutta, yliopistoja, taiteilijoita, kehittyviä kaupunkeja, kauppareittejä, alueellista laajentumista, teollistumista ja toisen maailmansodan kauhuja. Mikä ei kuitenkaan ole tahrannut tätä historiaa, ovat absoluuttiset hallitsijat, uskontojen sodat, dynastiset riidat, merentakainen kolonisaatio, kansallista hallitusta vastaan suunnatut kapinat tai ne viittaan ja miekkaan liittyvät myrkytykset ja murhat, jotka niin usein määrittävät politiikan kulkua. Tässä on katse joihinkin merkittävimpiin askeliin, jotka toivat kansan siihen, missä se on tänään.

Ennen 10^ta vuosisataa: Legendan ja pakanamytologian päivät

Wawel-linnan juurella Wawel-linna voit huomata pienen kivipilarin, jossa on neljä kasvoa ja pyöreä hattu. Tämä on yksi harvinaisista esimerkeistä esikristillisestä kulttuurista, joka antaa meille vilauksen varhaisten slaavien elämästä; toinen on Biskupin, uudelleenrakennettu varhaisen slaavilaisen asutuksen paikalla Luoteis-Puolassa. Arkeologit ovat kaivaneet esiin runsaasti todisteita heidän elämäntavastaan, haudoista ja luista varhaisten kaupunkien perustuksiin; mutta heidän kulttuurinsa oli perusluonteeltaan suullinen kulttuuri, ja tänään jäämme jälleen rakentamaan heidän maailmaansa legendoista, lauluista ja seremoniasta tehtyjen palasten perusteella.

966: Puolan kaste

Tämä on päivämäärä, jota pidetään yleisesti kansakunnan syntymäpäivänä. Puolan kansan johtaja, Mieszko I, hyväksyi kristinuskon, ja Puolan kuningaskunta alkoi muotoutua. Mieszko I ei voinut kuvitellakaan, kuinka merkittävä rooli kristinuskolla tulisi olemaan hänen kansansa historiassa. Nykyään se on tullut symboloimaan vastarintaa ulkopuoliselle sorrolle. Keskiajalla se antoi kansakunnalle kansainvälistä uskottavuutta. Rooman kirkon valinta liitti lopulta Puolan Länteen, määritellen kansakunnan kristillisen uskon linnoitukseksi Itää vastaan.

1025: Koroitus

Ensimmäinen koroitus Wawelin tuomiokirkossa tapahtui vuonna 1025, ja nuori kuningaskunta kasvoi, jakautui ja yhtyi seuraavien vuosisatojen aikana.

1240-luku-1280-luku: Tatarinuolia

Tatarien hyökkäykset 13^ta vuosisataa kuvataan Krakovan trumpetinsoittajan legendassa. Nämä soturit syöksyivät ratsain Itä-Euroopan halki, tuhoten kaiken tieltään. Trumpetinsoittaja yhdessä Krakovan puolustustorneista jäätiin soiton keskellä nuolen iskemäksi kurkkuun varoittaessaan kansaansa; hänen muistoaan kunnioitetaan tänään katkaistusta melodiasta, jota soitetaan Mariackin kirkon torni joka tunti. Hyökkäykset tuhosivat täydellisesti Krakovan, mutta avasivat tietä seuraavan vuosisadan suurille arkkitehtonisille saavutuksille, jotka määrittivät kaupungin, jonka näemme tänään.

1364: Krakova, Kazimierz ja Kopernik

Kazimierz Suuri (Kazimierz Suuri) nousi valtaan vuonna 1333, ja Puolan kuninkaallinen pääkaupunki muuttui hänen suojeluksessaan. Päämarkkinatori Vanhassa kaupungissa saatoi saada ne mittasuhteet, joita näemme tänään (vaikka hieman enemmän rakennuksia ja kietoutuvia polkuja). Kaupunki Kazimierz (nykyään osa vanhaa Krakovan kaupunginosaa) rakennettiin. Kansainvälinen kauppa toi väriä ja elämää kaupunkiin. Jagiellonian yliopisto perustettiin vuonna 1364, toisena Keski-Euroopassa ja yhtenä vanhimmista maailmassa. Tänään voit vierailla Collegium Maius, vanhoissa yliopistorakennuksissa Krakovan vanhassa kaupungissa, ja kulkea saleissa, joissa sellaiset merkkihenkilöt kuin Kopernikus kerran opiskeli.

1264-1795: Juutalaisten paratiisi

Yksi tämän aikakauden merkittävimmistä tapahtumista on Kazimierz Suuren kutsu Euroopan juutalaisille asettua Puolaan. Englannista, Ranskasta, Saksasta ja Espanjasta 13^ta vuosisadasta alkaen karkotettuna, juutalaiset löysivät turvapaikan Puolan lain takaamasta suvaitsevaisuudesta; Puola tunnettiin nimellä paradises ludaeorum (juutalaisten paratiisi). Jo vuonna 1264 hyväksyttiin laki, joka suojeli juutalaisten oikeuksia ja takasi täydellisen uskonnollisen ja kulttuurisen vapauden. 18^ta vuosisadalla noin kahdeksankymmentä prosenttia Euroopan juutalaisista asui Puolassa. Heidän mukanaan tuomansa kulttuuri ja perinteet ovat näytelleet elintärkeää roolia Puolan kulttuurin muovaamisessa. Tämä näkyy erityisesti tänään Krakovan juutalaisessa kaupunginosassa Kazimierzissa, jossa on monia kauniita synagogeja, vanha juutalainen hautausmaa, juutalaisia ravintoloita ja joitakin erittäin mielenkiintoisia museoita juutalaisten elämästä.

1410: Voitto Grunwaldissa

Vuonna 1384 kymmenvuotias tyttö nimeltä Jadwiga kruunattiin Puolan kuninkaaksi (Puolan laki ei tunne hallitsevia kuningattaria), ja uusi aikakausi alkoi. Kaksitoistavuotiaana hän meni naimisiin Jogailan (kasteen saanut Wladyslaw Jagiello), Liettuan suurherttuan, kanssa, yhdistäen kaksi maata ja luoden lopulta sen, josta tulisi Euroopan suurin kuningaskunta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuningas Jagiello johti Puolan armeijat taisteluun sitä vastaan, mikä oli silloin Puolan suurin uhka, Teutoniset ritareita vastaan. Puolan armeija saavutti voiton Grunwaldissa vuonna 1410, jota pidetään tänä päivänä yhtenä kansallisen historian tärkeimmistä tapahtumista, murskaten Preussin uhan ja varmistaen Puolan pääsyn Itämerelle. Satamakaupunki Gdańsk menestyi, ja kansainvälisen kaupan kautta myös kansakunta.

1500-luku: Kultainen vapaus

Eurooppalaisena monarkiana Puola oli hieman epätyypillinen. Kuningas oli melko voimaton suuren aateliluokan voimakkaita oikeuksia ja etuoikeuksia vastaan, johon kuului mitä tahansa köyhistä maattomista aatelisista suurvaltojen ruhtinaisiin. Kaivattu Zlota Wolnosc (Kultainen vapaus) aateliston keskuudessa varmisti, että hallinta vapaudestaan arvostavan kuningaskunnan yllä pysyi sekä demokraattisena että hallitsemattomana, laajentuen siihen pisteeseen, että parlamentti ei voinut hyväksyä mitään lakia ilman kaikkien aatelismiesten yksimielistä suostumusta.

1569: Lublin yhdistys

Aateliston valta vahvistui Lublinin yhdistyksellä, joka allekirjoitettiin vuonna 1569 ja joka yhdisti Puolan ja Liettuan yhtenäiseksi valtioksi, jossa oli valittu kuningas. Teoriassa ne kaksi kansallisuutta pidettiin lain mukaan tasa-arvoisina, mutta käytännössä Liettuan aatelisto alkoi vähitellen puolan kielellä, kun taas talonpoikaisluokat jatkoivat omien kieliensä puhumista ja omien uskontojaan harjoittamista, pääasiassa itäortodoksista. Paine hyväksyä puolaa hallitsevaksi kulttuuriksi ja kieleksi ajoi lopulta ukrainalaiset kapinaan vuonna 1648, ja verisen, pitkäkestoisen sodan jälkeen liittovaltio menetti laajoja alueita itäisten rajamaidensa, nykyisen Ukrainan, saralta.

1573: Ensimmäiset vaalit

Ensimmäinen valittu kuningas oli ranskalainen Henri de Valois (myöhemmin Ranskan kuningas Henri III), melko haluton hallitsija, joka hämmästytti hoviaan liiallisella keskittymisellään ulkonäköönsä, ilmeisellä tuntemattomuudellaan wc-tiloista ja pakoretkestä keskellä yötä vain muutama kuukausi saapumisensa jälkeen, pukeutuneena vanhaksi naiseksi. Hänen lyhyt hallituskautensa ei ollut hedelmätön; hän toi mukanaan ainakin kaksi innovaatiota Ranskan hoviin: wc-järjestelmiä, jotka tyhjensivät palatsin muurin ulkopuolelle, ja haarukoita.

1596: Kuninkaallinen hyvästien jättäminen Krakowille

Krakovaa keskellä ja lähempänä Liettuan pääkaupunkia Vilnusta,  tuli uudeksi kuninkaalliseksi kaupungiksi vuonna 1596. Zygmunt III Waza -pylväs Varsovan kuninkaanpalatsin edessä muistuttaa kaupungin ensimmäisestä asukkaasta kuninkaasta.

1655: Tutkielma

Ukrainalaisten kapinan jälkeen vuonna 1648 yksi katastrofi seurasi toistaan. Vuonna 1655 tapahtui tuhoisa hyökkäys, joka tunnettiin Ruotsin tulvana, jättäen käytännössä kaikki Puolan suuret linnoitukset, palatsit ja kaupungit ryöstittyinä, poltettuina ja tuhoutuneina. Nykyään suurin osa Krakovan alueen linnoista on edelleen raunioina.

1683: Voitto Wienissä

Yhdessä Grunwaldin taistelun kanssa tämä on Puolan historian suurin ja patriottisesti muistettu taistelu. Kuningas Jan III Sobieskin johdolla Puolan armeija tuli Habsburgien valtakunnan avuksi ja voitti Ottomaanien armeijat Wienin piirityksessä. Puolan kuninkaan loistava sotilaallinen äly oli kampanjan keskiössä, ja taistelu nähtiin eurooppalaisen kristinuskon puolustamisena.

1772: Jakautuminen

Mutta voitto Wienissä ei riittänyt kääntämään epäonnisten aikojen kulkua. Puola joutui vähitellen ulkomaisten vaikutusten alaisuuteen; Venäjän joukot hallitsivat pian kuninkaallisia vaaleja ja parlamenttimenettelyjä, ja toisinajattelijat pidätettiin ja karkotettiin. Vuonna 1772 Venäjän, Preussin ja Itävallan hallitsijat etenevät Puolaan ja jakavat suuren osan rajamaista itselleen.

1791: Perustuslaki

Euroopan ensimmäinen ja maailman toinen perustuslaki allekirjoitettiin 3. toukokuuta 1791, päivänä, jota nyt juhlistetaan joka vuosi lippujen, laulun ja paraatien kera. Perustuslain tavoitteena oli uudistaa ongelmallinen valtarakenne, rajoittaa aateliston ”Kultainen vapaus” ja parantaa talonpoikien oloja. Venäjä ja Preussi eivät kuitenkaan olleet lainkaan tyytyväisiä ja kostivat hyökkäämällä, kumoten uudistukset ja jakamalla lisää Puolan aluetta vuonna 1793.

1794: Vallankumoussankari

Tadeusz Kosciuszko, nuori sankari Amerikan vallankumouksessa, astui eräänä päivänä Krakovan päämarkkinatorille ja kutsui kansaansa aseisiin jakautuvia voimia vastaan. Hän johti joukkoja, joita monet aseistautuivat niittukirveillä parempien aseiden puuttuessa, taisteluun Racławicessa, voittaen massiivisen ja hyvin varustetun vihollisarmeijan. Moraali nousi ja kapina levisi Varsovaan ja sen ohi, mutta se lopulta murskattiin. Kosciuszkoa kunnioitetaan tänään hautakumpuna korkealla kukkulalla Krakovan vanhan kaupungin länsipuolella. Vuonna 1795 Puolan kuningas luopui kruunusta ja jäljelle jäänyt maa jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. 1795-1918: Runot, pianistit ja Pariisi

1800-luvun alussa monet Puolan eliitistä, mukaan lukien aateliset, poliitikot, kirjailijat ja muusikot, muuttivat Länsi-Eurooppaan, erityisesti Pariisiin. He taistelivat ennen kaikkea pitääkseen kansallisen kulttuurinsa elävänä runoudessa, taiteessa ja musiikissa. Chopin, kuuluisin puolalainen muusikko kaikissa ajoissa, ja Mickiewicz, yksi suurimmista kansallisista runoilijoista, jotka molemmat olivat muuttaneet Pariisiin, kuuluvat tälle aikakaudelle.

1830 ja 1863: Kaksi kapinaa^{Marraskuussa 1830 Kapina Venäjän miehitysjoukkoja vastaan Varsovassa purkautui täysimittaiseksi sodaksi. Kapina murskattiin vuosi myöhemmin, ja kapinoijat kohtasivat ankarat kostotoimenpiteet. Puolan asia sai myötätuntoa ulkomailla, mutta entisen liittovaltion rajojen sisällä puolalainen kieli ja kulttuuri alkoivat vaimentua yhä enemmän. Tammikuussa 1863 aloitettiin uusi kapina, mutta vaikka se nosti moraalia ja kansallishenkeä, tämä kapina päättyi myös epäonnistumiseen. Kostotoimenpiteet olivat brutaaleja. Julkiset teloitukset, karkotukset Siperi alle ja ankara pakollinen venäjänkielisen kulttuurin ohjelma saivat monet luopumaan toivosta poliittisesta vapaudesta ja keskittymään Puolan kansakunnan taloudellisen ja henkisen vallan rakentamiseen, olipa sillä virallisia rajoja tai ei.} 1918-1939: Itsenäisyys sodan aikana

Ensimmäinen maailmansota sai Puolan miehittäjät konfliktiin ja antoi jakautuneelle kansakunnalle mahdollisuuden saada itsenäisyys takaisin. Vaikka 11. marraskuuta 1918 tunnustetaan Puolan itsenäisyyspäiväksi, yhdistynyt maa taisteli vielä kolme vuotta ennenkuin voitti neuvostosotajoukot ja varmisti itäisen rajan. 125 vuoden eristyksen jälkeen niin hallintoa kuin kieltä ja kulttuuria myöten Puolan kolme osaa kamppailivat löytääkseen uudelleen yhteyden, jälleenrakentaakseen ja vahvistaakseen taloudellista ja sotilaallista voimaansa. 1930-luvulla tulevaisuus näytti valoisalta.

1939-1945: Vihollinen palaa

1800-luvun kirjallisuudessa Puolaa esitettiin usein Kristuksen hahmona, joka uhraa itsensä kristillisen maailman hyväksi. Monille tämä kuva muuttui todeksi syyskuussa 1939. Vanhoillinen armeija kukistettiin nopeasti, Puola jaettiin jälleen itäisten ja läntisten voimien kesken, ja hyökkäys, jonka tavoitteena oli valtion poliittisten, älyllisten, kulttuuristen ja henkisten voimien täydellinen tuhoaminen, lanseerattiin. Älymystön joukko pidätettiin tai teloitettiin; satoja tuhansia korkeita upseereita murhattiin neuvostojoukkojen toimesta; miljoonia puolalaisia juutalaisia sekä poliittisia johtajia, kirjailijoita, pappeja ja muita siviilejä internointti ja tuhoaminen natsi venäläisten toimesta. Kapinat Varsovan ghetoissa vuonna 1943 ja koko Varsovassa vuonna 1944 murskattiin brutaalisti, kokonaisia kaupunginosia likvidoitiin, ja pitkän taistelun lopussa Punainen armeija marssi raunioiden yli, vaatimassa vapauttajan ja suojelijan roolia. Muutaman kierremäisen käsivarren jälkeen kommunistinen puolue oli turvallisesti vallassa, samalla kun kansan henki – runoilijat, kirjailijat, taiteilijat, poliitikot – meni taas maan alle tai ulkomaille.

1946-1989: Työläisten paratiisi

Nykyisin kommunistista aikakautta arvioi monet hieman ironisella nostalgia-asteella. Erityiset kommunistiset kiertomatkat tarjoavat uteliaille länsimaalaisille “todellisen” maistiaisensa alueista, kuten

Nowa Huta^{, mallikaupunki, joka rakennettiin juuri Krakovan ulkopuolelle sodan jälkeen, näyttäen sekä keskeisen torin jylhät holvit että ankeat, usein naurettavat aspektit tuon ajan päivittäisestä elämästä. Muutamat perinteiset baarit tarjoavat edelleen halpoja kuumia aterioita sellaisten klassisten tuimatonta välinpitämättömyydellä. Mutta aikakauden suuremmat kysymykset – poliittinen maanpakolaisuus, kulttuurinen ja uskonnollinen sorto, taloudelliset vahingot, propaganda, valheet, pidätykset, petokset – ovat edelleen akuutisti herkkiä ja herättävät arvaamattoman erilaisia reaktioita, vakavuudesta halveksuntaan ja rakastavaan huumoriin.} 1981: Loppualku

Tunnettu Solidaarisuusliike alkoi laivastokaupungin ammattiyhdistyksenä vuonna 1980 ja kehittyi massiiviseksi rauhanomaiseksi protestiksi kommunismia vastaan, joka lopulta rikkoi Neuvostoliiton kontrollin Itä-Euroopassa. Puolan hallitus reagoi alkuperäisiin työntekijöiden lakkoihin julistamalla sotatilaa joulukuussa 1981, kieltämällä Solidaarisuuden ja tiukentamalla kontrollia, mutta sekä sisäinen että kansainvälinen tuki liikettä kohtaan kasvoi, kunnes kommunistiset viranomaiset pakotettiin kohtaamaan imperiuminsa romahdus. Kolmannen Puolan tasavallan ensimmäiset vaalit pidettiin vuonna 1989, jolloin Solidaarisuuden johtaja Lech Walesa valittiin sen ensimmäiseksi presidentiksi.

1989: Takaisin nollapisteeseen? Kun Puola nousi kommunistisen aikakauden yli ja liittyi jälleen Euroopan muuhun osaan, kansakunta oli käynyt läpi vuosituhannen muutoksia koossa, muodossa, koostumuksessa ja voimassa. Mutta riippumatta siitä, mitä voittojen ja tappioiden spektri määritteli kansakuntaa, sen luonteen, kulttuurin ja ihmiset se päättyi suurin piirtein siihen, missä se oli alkanut – noin samoilla rajalla kuin varhaisella kuningaskunnalla, noin yhdeksänkymmentä prosenttia etnisesti puolalaista ja pääasiassa katolista. Kuitenkin tämän monimuotoisen menneisyyden jättämät jäljet eivät koskaan häviä. Runsas monikulttuurinen kulttuuri, joka kehittyi vuosisatojen aikana, uskontojen sekoittuminen, rajojen siirtyminen, joka toi itään, kosketuksen länteen, sekä hyökkäysten järkyttävät nousut, jotka synnyttihetkiä sankaruudesta ja uskon näyttäviä tekoja, ovat jättäneet uskomattoman jäljen muistomerkkeihin, musiikkiin, taiteeseen, tapoihin ja kulttuuriin., the model city built just outside Krakow after the war, showing both the stately arcades of the central square, and the bleak, often ridiculous aspects of daily life from those times. A few traditional bars still serve cheap hot meals with the classic surly indifference. But the larger issues of the era – political exile, cultural and religious repression, economic damage, propaganda, lies, arrests, betrayal – are still acutely sensitive and evoke unpredictably different reactions, from solemnity to contempt to affectionate humour.

1981: Beginning of the end

The famed Solidarity movement began as a shipyard trade union in 1980 and developed into a massive peaceful protest against communism that eventually broke Soviet control in Eastern Europe. The Polish government reacted to initial workers’ strikes by instituting martial law in December 1981, banning Solidarity and clamping down on controls, but both internal and international support of the movement grew until communist authorities were forced to confront the collapse of their empire. The first elections of the Third Polish Republic were held in 1989, making Lech Walesa, leader of Solidarity, its first President.

1989: Back to square one?

By the time Poland emerged from the communist era and re-joined the rest of Europe, the nation had undergone a millennium of changes in size, shape, composition and power. But whatever the spectrum of victories and defeats that defined the nation, its character, its culture and its people, it ended more or less where it had begun – with approximately the same borders as the early kingdom, about ninety percent ethnically Polish, and predominantly Catholic. However, the imprints left by this multifarious past will never be erased. The rich multiethnic culture developed over centuries, the mix of religions, the shifting of borders that brought tinges of the East into contact with the West, and the tragic surges of invasions that gave rise to moments of heroism and acts of incredible faith have left their indelible mark in monuments, music, art, customs and culture.